Ohjeita palkokasvien viljelijöille

Palkokasvin typensidontakyky perustuu juurten yhteistyöhön typpibakteerien kanssa. Bakteerit käyttävät hyväkseen kasvin juuren ravintoaineita ja palkokasvi hyödyntää bakteerien ilmasta sitomaa typpeä. Tehokkaan typensidonnan varmistamiseksi tulee siis huolehtia, että typpibakteereiden olot ovat kunnossa ja että typpibakteereita on riittävästi.

  • Kasvualustan tulee olla hyvin kalkittu. Happamassa maassa typpibakteerit lisääntyvät hitaasti ja säilyvät huonosti. Korkeampi pH myös vapauttaa useimpia ravinteita maa-aineksesta.
  • Viljelyalueen kuivatuksen tulee olla toimiva. Liian kosteassa eivät menesty typpibakteerit eivätkä kasvin juuret. Märkä maa yleensä myös lämpiää hitaasti.
  • Palkokasvit kannattaa kylvää lämpimään maahan. Tällöin viljelykasvin kasvuunlähtö on nopea ja kilpailukyky rikkakasveihin nähden hyvä. Tavanomaista hieman myöhäisempi muokkaus ja kylvö myös tuhoavat rikkakasveja.
  • Bakteeriymppäys on useimmiten tarpeellinen. Yksivuotisten ja etenkin rehukasvien siementen ymppäys kannattaa lähes poikkeuksetta. Herneelle ja virnoille sopii sama bakteeriymppi. Apiloilla on oma bakteeri. Sinimailanen, valkomesikkä, lupiinit ja vuohenherne kannattaa aina ympätä.
  • Siemenseoksien käyttö on suositeltavaa. Palkokasvien seassa käytetty heinäkasvi kerää talteen mahdollisen ylimäärätypen ja ehkäisee ravinnehuuhtoumia. Mikäli palkokasvin siemenet ympätään tulee ne sekoittaa heinänsiemeniin vasta ymppäyksen jälkeen. Useiden lajien ja useiden lajikkeiden käyttö seoksissa lisää viljelyvarmuutta.
  • Puhdistusniitto korkeaan sänkeen voi tulla kysymykseen esimerkiksi viherlannoituskasvustoissa.
  • Palkokasvikasvuston maahanmuokkaus tai kyntö kannattaa ajoittaa myöhäiseen syksyyn tai kevääseen.